Poolisuuden lisäksi molekyylin koko ja muoto vaikuttavat aineen olomuotoon tietyssä lämpötilassa. Mitä suurempi molekyyli, sitä enemmän energiaa tarvitaan rakenneosien liikkeen lisäämiseen. Suuressa molekyylissä on enemmän pinta-alaa sidosten syntymiseen. Esim sokerimolekyyli on suurempi kuin etanolimolekyyli, mutta sokeri on huoneenlämmössä kiinteä, etanoli nestemäinen aine.
Kaksois- ja kolmoissidokset vaikuttavat molekyylin muotoon ja heikosti poolisten sidoksen lukumäärään. Tyydyttymättömien yhdisteiden kiehumis- ja sulamispisteet ovat siten matalampia kuin vastaavien tyydyttyneiden yhdisteiden.
-Molemmat ovat kiinteältä näyttäviä
-Kiteinen aine syntyy, kun rakenneosat järjestäytyvät säännölliseen kolmiuloitteiseen rakennelmaan, jota kutsutaan hilaksi. Niillä on myös tarkka sulamispiste, jossa aine muuttuu nestemäiseksi. Amorfisilla aineilla ei ole tarkkaa sulamispistettä, eikä säännöllistä hilarakennetta esim. Parafiini, joka pehmenee lämmittäessä ja muuttuu nestemäiseksi.
Molekyylihilassa (kovalenttiset sidokset) molekyylin eri osat voivat olla varautuneet erimerkkisesti, mikä aiheuttaa molekyylien sitoutumisen toisiinsa
Ionihilassa (ionisidokset) erimerkkiset ionit vetävät toisiaan puoleensa ja niiden välille syntyy ionisidoksia.
Ainetta lämmittäessä rakenneosien liike lisääntyy, jolloin niiden väliset etäisyydet kasvavat hilassa.
Kun lämpötila on sopiva rakenneosien väliset sidokset katkeavat ja hilarakenne sortuu, jolloin aine sulaa. Tämä kuitenkin edellyttää sen että lämpötila on koko ajan tietyllä tasolla. Nesteen jähmettyäessä ilmiöt tapahtuvat päinvastoin.
Sulamispisteeseen ja kiehumispisteeseen vaikuttaa epäpuhtaudet, jolloin ko. pisteiden avulla pystytään tutkimaan aineen puhtautta.
Kiehuminen:
Riittävän korkeassa lämpötilassa rakenneosasten liike on niin voimakasta ettei vuorovaikutukset pysty pitämään ainetta nesmäisenä. Aine muuttuu kaasuksi kaikkialla nesteessä-->aine kiehuu lämpötila pysyy kunnes kaikki aine on muuttunut kaasuksi. Kaasun tiivistyminen tapahtuu päinvastoin.
Kiinteän aineen haju:
Aineessa voi joillakin rakennusosilla olla niin paljon liike-energiaa, että ne pystyvät irtautumaan hilasta. Ne kulkeutuvat nenän hajureseptoreihin ja aiheuttaa tuoksun tai hajun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti