Vuorovaikutukset molekyylien välillä

Molekyylien välisten vuorovaikutusten voimakkuus voi kertoa missä olomuodossa aine on esim. Huoneenlämmössä. Mitä vahvemmat sähköiset vetovoimat, sitä enemmän tarvitaan energiaa sidosten rikkomiseen. Molekyylien väliset sidokset ovat heikompia kun sen sisäiset.

Dipoli-dipolisidos:

-dipolien välinen sidos

-kaksi poolista molekyyliä vetävät toisiaan puoleensa erimerkkisien napojen avulla. Sähköiset veto- ja poistovoimat aiheuttavat molekyylien järjestäytymisen hilaan

Vetysidos:

Sidos voi tehdä tavallista vahvemman dipoli-dipolisidoksen kun vetyatomi sitoutuu vahvasti elektroneja puoleensa vetävään happi-, typpi- tai fluoriatomiin. Koska vetyatomi on pieni, molekyylit pääsevät lähelle toisiaan ja vetovoimat kasvavat.

Dispersiovoimat:

Esiintyy kaikkien molekyylien välillä

Pitää poolittomia molekyylejä yhdessä

Poolittomissa sidoksissa yhteiset elektronit liikkuvat satunnaisesti molempien atomien vaikutuspiirissä. Välillä lähempänä toista kuin toista, jolloin syntyy hetkellisiä sähkövarauseroja aiheuttaen saman ilmiön viereisessä molekyylissä, syntyy ketjureaktio ja syntyy hetkellisiä dipolimolekyylejä, joiden erimerkkiset navat vetävät toisiaan puoleensa. Dispersiovoimat ovat erittäin heikkoja, sillä varauserot ovat hetkellisiä.

Kiehumis- ja sulamispisteisiin vaikuttaa sidosten vahvuus:

Matalin sulamis- ja kiehumispisteet ovat dispersiovoimilla, dipoli-dipolisidokset sitten ja korkeimmat pisteet ovat vetysidoksilla.

Molekyylien haarautuneisuus alentaa aineen sulamispistettä, koska haarautuneet molekyylit eivät pääse yhtä lähelle toisiaan kuin suorat, ja molekyylien välisten sidosten ,uodostumiseen käytettävä pinta-ala jää pienemmäksi.